Karkin mahanseutu pyöristyy lupaavasti. Ruoka ei mammalle oikein maistu, pitää houkutella mahapullilla ja muilla lihaherkuilla että saataisiin penturuokanappuloita siinä seassa vähän menemään. Pitäähän vauvoille antaa jotain rakennusaineita kasvuun. Muuten Karkki on oma pirteä itsensä, vaikka olemuksessa on selvästi jotain erilaista: nukkuu ja lepäilee enemmän ja kummallisissa asennoissa, mahallaan mutta takajalat kippurassa vatsan alla tai puolittain kyljellään. Sylissä makoilee mielellään selällään, silmät puoliummessa ja kuuntelee, kun silittelen ja tunnustelen varovaisesti mahaa. Kyllä siellä jotain pientä elämää on! Reilut pari viikkoa kun jaksetaan vielä odotella niin nähdään, mitä pieni tättähäärämme saa aikaan.