Yhteiselo Maysan kanssa sujuu oikein hyvin. Neiti on kovin erilainen kuin mikään aikaisempi koirani, mutta positiivisessa mielessä. Ihailen pennun levollisuutta ja tyyneyttä kaikissa jutuissa; pesun ja jalkojen kuivauksen ajan Maysa seisoo vaan paikoillaan, samoin kun laitetaan pantaa kaulaan tai pukua päälle. Mutta kun päästään ovesta ulos, on meno ihan toista! Silloin painatellaan taloa ja marjapensaita ympäri, käydään haastamassa vuohia leikkiin ja härnätään pienempiä kavereita. Maysa pääsee melkein joka päivä rallattelemaan vapaana myös metsässä tai hiekkakuopalla ja siellä kyllä katsojakin nauttii toisen vauhdin hurmasta. Tällä hetkellä Maysa osaa kaksi käskyä: tule ja tee pissi! Luoksetulo sujuukin toistaiseksi varsin mallikkaasti. Aloitimme tänään arkitottelevaisuuskurssin, jolla on mukana viisi erirotuista pentua. Mitään tottelevaisuusharjoituksia ei ole tarkoitus tehdä, mutta totuttelu vieraisiin koiriin on kyllä tarpeen. Kaikista ihmisistä Maysa tykkää kovasti ja tervehtii iloisesti jokaista, mutta vieraat koirat ovat hirmu pelottavia. Varsinkin jos tulevat kohti äänen kanssa. Totutellaan siis ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. Ensimmäisen tunnin lopussa Maysa jo makailikin rauhallisena ja tarkkaili pienen matkan päästä vieraita kavereita. Pystyi myös seuraamaan reippaasti vierellä ja ohittamaan toiset, kunhan ei menty liian lähelle. Meidän pieni herkkis!

Ja ettei pentuelämän totuus ihan unohtuisi, ottaa Maysa joka ilta ihan hirmuiset iltavillit. Mikään ei auta noihin tarmonpurkauksiin, siinä saavat kyytiä koirakaverit, lelut, tyynyt ja nojatuolin käsinojat! Onneksi se väsymyskin sitten lopulta voittaa ja saadaan iltarauha taloon. Viimeistään Kymppiuutisten aikaan.