Louna yllätti meidät synnyttämällä pennut jo torstai-iltana 7.11. Itse olin ajatellut, että ne syntyvät isänpäivän tienoilla tai vasta alkuviikosta. Mutta Lounan mielestä nyt oli oikein hyvä aika, kun Kaarina-mammakin sattui juuri sopivasti tulemaan paikalle. Siinä me sitten juotiin kahvitkin pentulaatikon äärellä, kun ei uskallettu lähteä alakertaan enää. Siihen malliin Louna läähätti ja petasi pesää valmiiksi. 

Ensimmäisen pennun tulo kesti kovin pitkän ajan, se oli tulossa perä edellä eikä Louna jaksanut sitä omin voimin ponnistaa ulos. Autoin sen minkä uskalsin ja pystyin ja elvytin vielä hyvän aikaa, mutta tämä pikkuinen ei kaikesta mahdollisesta avusta huolimatta selvinnyt. Joskus matka vaan on liian pitkä...  Toinen pentu, 170 grammainen tomera poika, syntyikin jo sitten paljon helpommin ja 10 minuuttia sen jälkeen huomattiin, että yllättäen ilman mitään näkyviä ponnisteluja oli syntynyt pieni tyttö, 123 g. Molemmat olivat jänteviä ja reippaita ja Louna alkoi heti hoitaa pentujaan antamuksella. Näistä kahdesta ollaan niin onnellisia!

Kaksoset voivat hyvin, painot ovat jo parissa päivässä lähteneet hyvään nousuun ja molemmat ovat virkeitä. Maitobaarille pyritään tarmokkaasti ja ääntäkin käytetään, jos ei heti nälän yllättäessä löydetä perille.

Tässä muutama kuva, poika on väritykseltään valkoisempi ja selvästi isompi ja tyttö taas pieni sievä tumma prinsessa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin pojan kaunis valkoinen piirto kasvoissa.

Lounalla on vallan persoonallinen imetysasento. Usein se istahtaa pentulaatikkoon ja pennut pääsevät etujalkojen välistä baarille. Siinä Louna sitten istuu ja katselee pikkuisiaan kun ne syövät.

Toisinaan vähän perinteisemmälläkin tyylillä.

Ylpeä äiti. Ja ihan syystäkin!

Tässä näkyy tytönkin pään väritys, vaikka kuva on kovin epätarkka.