Pitkällisen mietinnän jälkeen päätin sittenkin kokeilla Nevelle pentuja. Kun Anne-kasvattajakaan ei pitänyt asiaa mahdottomana ajatuksena, alkoi sopivan sulhasen etsintä. Ja kun "löysin" Velmun (Kuusipeuran Loria Aslan Velmu), olin ihan myyty! Miten täydellinen kumppani Nevelle! Ja sittenhän alkoi hirmuinen soitteleminen Velmun omistajalle ja kasvattajalle ja kysely jalostustoimikunnalle eikä iltaisin tahtonut unikaan tulla, kun ajatukset lähtivät lentoon...

Astutuksesta on nyt kulunut nelisen viikkoa ja aika vahvasti näyttää siltä, että pieniä Nevelmuja on kasvamassa! Neven tavallisesti niin hyvä ruokahalu on kadonnut ja mahanseutu on alkanut lupaavasti pyöristyä. Nyt siis vaan odotellaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!