Perheen "pienimmäinen" on jo miltei nuorisoa, ei mikään pikkupentu enää. Painossa on jo mennyt Neven ohi eikä korkeuskaan enää kaukana ole. Eli kyllä tästä taitaa tulla ihan oikean kooikkerin kokoinen! Nellalla on ihanan jämäkät tassut ja muutenkin vankka luusto. Luonne on paljon rauhallisempi ja tasaisempi kuin Nevellä, joka on pienestä vilkaisustakin valmiina lähtöön ja tekemään jotain. Neve on kuin jännitetty jousi, hyvin reaktioherkkä kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Nella makailee rauhallisesti, sitä voi rapsutella ja pyöritellä ihan rauhassa ja vasta pyydettäessä se hyppää alas sohvalta kysymään, että mitäs nyt sitten?

Nella on jo oppinut talon tavat, eli pöydältä ei oteta mitään, vaikka mitä houkutuksia olisi reunalle laitettu. Kaiken muun jättää rauhaan, mutta räsymattojen purkaminen näyttää olevan vastustamattoman ihanaa puuhaa. Samoin Karkin pinkkiruutuinen rusettipeti jouduttiin heittämään pois, kun se oli revitty ja suolistettu kappaleiksi sillä aikaa, kun olin 4 tuntia hoitolahommissa. No ehkä se ilahduttaa seuraavaksi kaatopaikan rottia.

Talvinen vapaana lenkkeily onnistuu hyvin koko lauman kanssa. Nella tulee luokse pienestäkin vihjeestä, eikä muidenkaan takaisin hihnaan laittaminen tuota ongelmaa. Karkki tosin käy välillä jonkin pitemmän kiemuran hyvän jäljen perässä. Näinköhän se tuo joku päivä hirvipaistin tullessaan mamman iloksi? Ja ne jäniksenpapanat... mikä ihme niissä on niin herkullista???

Nellalla ainakin on tilaa oikaista! Mahtuisihan tuohon ehkä vielä muutama koira lisääkin... No Sohvi, Tinka ja Unnahan tästä vielä puuttuu, sitten olisi koko tämänhetkinen lauma ulkojäsenineen koossa.