torstai, 5. joulukuu 2019

4-viikkoisten touhuja

Tänään on kulunut jo neljä viikkoa siitä, kun pennut syntyivät. Näiden viikkojen aikana pennut ovat kehittyneet huimaa vauhtia ja nyt ne jo havainnoivat uteliaina ympäröivää maailmaa omin silmin ja korvin. Vaikka ne olisivat unessa, kun menen pentuaitauksen luo ja alan juttelemaan niille, molemmat alkavat heti liikehtiä ja etsiä katseellaan äänen lähdettä. Ja entä sitten nuo pienet hännät! Ne alkavat vipattaa iloisesti! Nyt on jo opeteltu syömäänkin ihan oikeaa ruokaa. Molemmat hoksasivat heti, mitä varten tuota tuoksuvaa moussea tuotiin tarjolle. Eipä ole tarvinnut kahta kertaa kehottaa syömään! Louna leikittää pentujaan paljon, välillä aika reippainkin ottein. Pennut leikkivät myös keskenään ja murisevat toisilleen niinkuin olisi oikein tosi kysymyksessä! Myös erilaisiin leluihin on otettu tuntumaa. Muutama päivä sitten pennut muuttivat olohuoneeseen vähän isompaan aitaukseen ja muut koiramme pääsevät nyt tutstumaan uusiin tulokkaisiin. Neve on ihan pähkinöinä näistä suloisen tuoksuvista pikkuisista ja odottaa malttamattomana, että pääsisi niitä hoitamaan. Muut eivät juurikaan pennuista piittaa, sohvalla makoilu on mukavampaa.

4%201.jpg

4%203.jpg

4%202.jpg

maanantai, 25. marraskuu 2019

Touhukas viikonloppu

Louna-mammalle oli tarjolla viikonloppuna "omaa aikaa". Eihän sitä nyt koko ajan jaksa pentujakaan hoitaa, virtaa kun tuntuu riittävän muuhunkin yllin kyllin. Aamulla Louna katseli Oton ja Viivin kanssa Ryhmä Hauta, silityksiä ja rapsutuksia tuli siinä sivussa. 

IMG_20191124_083548.jpg

Lenkillä käytiin tällä porukalla. Ihan kaikkia koiria ei otettu mukaan, kun näiden neljän koiran, Viivin rattaiden ja Oton polkupyörän kanssa täytettiin varmasti ihan riittävästi Rehulan tienpientareita. Ja ehkä saimme vähän ihmetteleviä katseitakin peräämme.

IMG_20191124_195742.jpg

Loppumatkasta Louna oli sitä mieltä, että Viivin sylissähän on paljon mukavampi matkustaa ja katsella vaan maisemia. Lieneekö aikaisemmin tällaisessa kyydissä ollut, ainakin määrätietoisesti tahtoi kyytiin itse.

IMG-20191125-WA0001.jpg

Makkarapötkö sai kyytiä! Onneksi pennut eivät vielä kuulleet tuota vingutusta mitä nämä kaksi saivat aikaan! Louna jaksaisi kyllä leikkiä loputtomiin, jopa iso jalkapallo kelpaa pihalla lennätettäväksi ja komennettavaksi. 

IMG_20191125_194548.jpg

Sunnuntai-iltana sitten hiljaisuus laskeutui taas taloon ja uni maistui pikkuisille. Lapset tulevat kyllä vielä useamman kerran leikittämään pentujakin, kunhan ne tästä vähän kasvavat.

IMG_20191125_194713.jpg

torstai, 21. marraskuu 2019

Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen kaksiviikkoisia

Tämän viikon teemana ovat olleet yölliset heräämiset. Lounalla on ollut maha löysällä ja se on pyrkinyt ulos parin tunnin välein tarpeilleen. Ja varsinkin öisin. Pennut ovat kyllä kasvaneet oikein hyvin, joten ne ovat oman osansa ottaneet. Lounalle on annettu tukihoitoina Promaxia, Canius-maitohappobakteeria, Nutriplussaa ja Inupektia. Lisäksi palattiin sen omaan perusruokaan lisättynä kanalla ja raejuustolla. Ehkäpä se tästä.

Pennut ovat olleet tyytyväisiä, pääasiassa edelleen nukkuvat ja syövät. Pientä yritystä on jo nousta jaloilleen, varsinkin kun tulee kiire maitobaarille. Louna on ollut kaikesta huolimatta pirteä oma itsensä, lenkeilläkin on käyty ja välillä tehty porukalla vähän pihatöitä. Niiskuneiti avasi jo silmänsä ja totuttelee ihan uuteen maailmaan. Nuuskamuikkunen on ollut tässä asiassa vähän hitaampi, se on keskittynyt enemmän syömiseen ja vatsan kasvatteluun. Mutta raottelee sekin jo vähän silmiään.

Muita koiria kiinnostaa kovasti, mitä portin takana tapahtuu. Odotellaan tässä vielä viikon verran niin sitten pääsevät tekemään lähempää tuttavuutta, kun Louna ja pennut muuttavat olohuoneeseen ja jos Louna sen sallii.

IMG_20191120_090113.jpg

IMG_20191121_170431.jpg

IMG_20191120_093103.jpg

IMG_20191118_093512.jpg

 

perjantai, 15. marraskuu 2019

Ensimmäinen viikko takana

Pentulassa on ollut rauhallista, Louna hoitaa pentujaan hyvin ja pikkuiset ovat tyytyväisiä. Mitä nyt välillä öisin saan herätellä mammakoiraa, joka nukkuu sikeästi vieressäni sängyssä eikä ota kuuleviin korviinsakaan pentujen äänekkäitä vaatimuksia ruoka-ajasta! Ruokaa ne kuitenkin ovat saaneet, sillä kasvavat ihan silmissä ja painot nousevat vauhdilla. Molemmat ovat jo kaksinkertaistaneet syntymäpainonsa. 

Lounan Anna on käynyt hoitamassa pentuja ja onpa taidettu saada häneenkin tartutettua aikamoinen pentukuume! Onhan nämä niin hellyttäviä ja suloisia otuksia. 

Tässä Annalla sylissä poika. Eikä enää niin pieni, painoa jo 350 grammaa!

1%20vko%201.jpg

Ja tässä pikkutyttö, painoa hänellä 274 grammaa.

1%20vko%202.jpg

Pennut liikkuvat selvästi enemmän ja pontevammin. Välillä leikitään vuorikiipeilijöitä ja punnerretaan äidin selän yli.

1%20vko%203.jpg

Tässä on hyvä ottaa pienet unet.

1%20vko%204.jpg

 

lauantai, 9. marraskuu 2019

Pennut syntyivät

Louna yllätti meidät synnyttämällä pennut jo torstai-iltana 7.11. Itse olin ajatellut, että ne syntyvät isänpäivän tienoilla tai vasta alkuviikosta. Mutta Lounan mielestä nyt oli oikein hyvä aika, kun Kaarina-mammakin sattui juuri sopivasti tulemaan paikalle. Siinä me sitten juotiin kahvitkin pentulaatikon äärellä, kun ei uskallettu lähteä alakertaan enää. Siihen malliin Louna läähätti ja petasi pesää valmiiksi. 

Ensimmäisen pennun tulo kesti kovin pitkän ajan, se oli tulossa perä edellä eikä Louna jaksanut sitä omin voimin ponnistaa ulos. Autoin sen minkä uskalsin ja pystyin ja elvytin vielä hyvän aikaa, mutta tämä pikkuinen ei kaikesta mahdollisesta avusta huolimatta selvinnyt. Joskus matka vaan on liian pitkä...  Toinen pentu, 170 grammainen tomera poika, syntyikin jo sitten paljon helpommin ja 10 minuuttia sen jälkeen huomattiin, että yllättäen ilman mitään näkyviä ponnisteluja oli syntynyt pieni tyttö, 123 g. Molemmat olivat jänteviä ja reippaita ja Louna alkoi heti hoitaa pentujaan antamuksella. Näistä kahdesta ollaan niin onnellisia!

Kaksoset voivat hyvin, painot ovat jo parissa päivässä lähteneet hyvään nousuun ja molemmat ovat virkeitä. Maitobaarille pyritään tarmokkaasti ja ääntäkin käytetään, jos ei heti nälän yllättäessä löydetä perille.

Tässä muutama kuva, poika on väritykseltään valkoisempi ja selvästi isompi ja tyttö taas pieni sievä tumma prinsessa.

0.jpg

Tässä kuvassa näkyy hyvin pojan kaunis valkoinen piirto kasvoissa.

1.jpg

Lounalla on vallan persoonallinen imetysasento. Usein se istahtaa pentulaatikkoon ja pennut pääsevät etujalkojen välistä baarille. Siinä Louna sitten istuu ja katselee pikkuisiaan kun ne syövät.

2.jpg

Toisinaan vähän perinteisemmälläkin tyylillä.

3.jpg

Ylpeä äiti. Ja ihan syystäkin!

4.jpg

Tässä näkyy tytönkin pään väritys, vaikka kuva on kovin epätarkka. 

5.jpg