Pentujen silmät ovat jo auenneet.  Kun menen "vauvalaan" ja juttelen niille, alkavat päät nousta ja kurkotella äänen suuntaan. Suuri maailma alkaa siis pikkuhiljaa hahmottua pienille koiranaluille.

Ceri viihtyy edelleen suurimman osan ajasta pentujensa luona, mutta välillä houkuttelen sen mukaan lenkille vähän virkistäytymään. Aurinkoisella ilmalla se on jonkin aikaa myös pihalla toisten koirien ja meidän ihmisten kanssa,  eihän sitä vauvanhoitoa kukaan koko ajan jaksa!

Roosa, Karkki ja Jessika eivät vielä ole päässeet tutustumaan lähemmin pentuihin, kun Ceri ilmaisee niin selvästi, ettei vielä halua vierailijoita vauvalaan. Niitä kyllä kiinnostaa suunnattomasti, mitä tuolla portin takana oikein on. Kaula pitkällä ne yrittävätkin sitä oven raosta selvittää. Cerin oma pentu Tinka kävi viikonloppuna kyläilemässä ja kokeilimme miten Ceri siihen suhtautuu. Oli kyllä mielenkiintoista seurata, miten Ceri ääntäkään päästämättä pelkällä katseella sai Tinkan väistymään etemmäksi pentujen luota. Ja Tinka ymmärsi sitä täydellisesti eikä kyseenalaistanut yhtään Cerin arvovaltaa. Kaikki omat ihmiset kyllä saavat pentuja pyöritellä, Cerin luottamus meihin on vahva.