Wilperiinan kuulumisia

Hanna laittoi Jipun kuulumisia ja kuvia. Hyvin on heillä alkanut yhteinen arki sujumaan ja Jippu on jo ottanut oman paikkansa perheessä. Tavoiltaan kuullostaa ihan äidiltään Ceriltä: on kovin aamu-uninen ja hidas lähtemään käyntiin.  Ihana Jippu!

Tinka ja Unna sekä Jutta olivat meillä viikonlopun vietossa. Unna on kasvanut  jo kovasti ja se on niiiin koira! Jotenkin ihan eri oloinen kuin cavalierit, loiskuttaa vedet kupista lattialle ja nukkuu mieluiten paljaalla lattialla, usein juuri vesikupin vieressä tai aikaansaamassaan vesilätäkössä. Vaikka välillä riehuukin Tinkan kanssa niin että matot on rullalla seinän vieressä, osaa myös rauhoittua todella hyvin ja on muutenkin oikein kuuliainen ja vastaanottavainen pentu. Mielenkiintoista seurata sen kehitystä.

Sunnuntaina sitten ehdittiin vähän rentoutuakin. Ompelukone surisi tasaisen unettavasti , kun Jutta ompeli koirilleen uudet makuualustat ja mamma ja koirat ottivat iltapäivänokoset. Mikään ei kyllä rentouta paremmin kuin kuuden koiran onnellinen kuorsaus!  Ja stressi saa kyytiä!

Näin upea pikku perhonen on Jadesta tullut!

Kaikkein jännittävintä tänä vuonna joulussa oli pikkuisen Unnan liittyminen laumaamme. Jutta ja Matti hakivat sen vasta aatonaattoiltana ja monenlaisia ajatuksia ja huolenaiheita ehti pyöriä mielessä ennen kuin odotetut joulunviettäjät ehtivät Rehulaan. Mutta taas kerran etukäteen huolehtiminen meni ihan hukkaan, Unna osoittautui oikein reippaaksi ja rohkeaksi koiranaluksi! Meidän omat otuksemme enimmäkseen tutkailivat uutta tulokasta turvallisesti sohvalta. Toisinaan Roosa-mummo tai Karkki ärähtivät liian tuttavalliseksi heittäytyvälle pikkupennulle, mutta Unna ei ollut siitä moksiskaan. Kyllä koirat vaan osaavat tuon lastenkasvatuksen - yksi kunnon ärähdys ja pentu tietää paikkansa ja kaikki ovat tyytyväisiä ja selvillä asemastaan laumassa. Eikä sitä sitten sen enempää murehdita, jatketaan omaa touhuilua. Tapaninpäivänä nähtiin sitten jo pientä leikkiäkin Unnan ja vanhempien koirien kesken.

Kuttusillekin vietiin jouluherkut aaton lumipyryssä. Saatiin kuin saatiinkin valkea joulu! Kilttejä oltiin myös oltu, kuusen alla oli monen monta pakettia - tietysti koirillekin omansa. Ja kuusi pysyi pystyssä koko joulun, seitsemästä koirasta huolimatta!

Joulupäivänä oli tosi hieno ulkoilusää. "Isojen" koirien kanssa sulateltiin herkkuja juoksentelemalla Umianlammen  maastossa. Pihalla sai Unnakin ulkoilla muiden kanssa, oli vähän enemmän tilaa tutustua toisiinsa kuin sisällä. Tapaninpäivän iltana Unna, Tinka, Jutta ja Matti lähtivät ajelemaan kohti omaa kotiaan Kangasniemellä. Ja Tinkan ja Unnan tutustuminen jatkuu siis siellä... seuraavaksi kun nähdään, on Unna varmaan kasvanut  jo kaksinkertaiseksi kooltaan!

Tessa oli myös perheineen meillä joulunvietossa ja arvatkaapa vaan, kuka jäi lähdön tohinassa tyytyväisenä nukkumaan sohvan selkänojalle? Puolessa välissä kotimatkaa olivat sitten hoksanneet, että jotakin jäi...

Sain ihania jouluntoivotuksia sekä kuvia kasvateistani   KIITOS

C-pennut  Luna, Kaapo ja Ässä:

D-pennuista Jade ja Demi:

E-pennut Emma, Elvis ja Eetu:

Ja oma pikkuinen Jippusemme:

F-pennuista Lenni:

Jessikan isäkin lähetti terveisensä Tanskasta:

Nyt on sitten Jippukin lähtenyt omaan kotiinsa ja olemme palanneet arkirutiineihin. Eli rauha maassa .... mutta vain hetkisen ....

Tinka nimittäin saa parin viikon kuluttua  "pikkusiskon", labradorinpentu Unnan, ja tämä lapsukainen tulee viettämään Joulua kanssamme. Saattaapa tulla vauhdikas Joulu Rehulaan! Mutta kyllä tänne joukkoon mahtuu, tervetuloa Unna!

Ensimmäisen adventin kunniaksi maisema oli aamulla kauniin valkoinen. Olimmekin jo aamuhämärissä ihmettelemässä pihalla uutta maailmaa. Ja lumi maistui - myös pikku-Jipulle!

Sitten tultiin sisälle ja asetuttiin ruokajonoon odottamaan, että ihmismamma saa ensin aamiaisensa syötyä. Todella nopeasti on Jippukin oppinut talon tavoille. Toivottavasti osaa uudessa kodissaankin odottaa yhtä kauniisti.

Äitillä on varmasti jotain parempaa...

Karkki tarkistaa vielä, ettei lapsen suupieliin ole jäänyt  ruokaa

Sitten onkin hyvä käpertyä äiti-Cerin kainaloon aamupäiväunille.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa ja toivotamme niille kaikille monia onnellisia vuosia yhdessä omien ihmistensä kanssa

Pieni suloinen Jippu-neiti ilahduttaa meitä vielä pari viikkoa, ennen kuin se muuttaa omaan sijoitusperheeseensä Hannan ja muiden luo.

Cerin ja Ozzien pennut ovat jo 6-viikkoisia "riiviö-tenavia". Ajattelin ottaa niistä oikein kauniit potretit korissa, mutta kuinkas sitten kävikään ..... eihän ne pysyneet millään aloillaan edes sitä hetkeä, että olisi kuvan ehtinyt napata. Joten tässä sitten tulokset tunnin aherruksesta ja yli 200 otoksesta:

Jippu

Irina

Stella

Arttu

ja vielä Stella ja Arttu yhdessä

Pentulaatikko kävi jo ahtaaksi vilkkaille pennuille ja ne muuttivat  vähän isompaan "leikkikehään".  Ja välillä ne tietysti pääsevät  irrottelemaan ympäri huonetta ja se se vasta on hauskaa! 

Stella pyrkii maitobaarille:

Tässä istuu tomera Jippu:

 ja Irina nukkuu onnellista unta

Onkos tämä sitten se kerrossänky?

Tänään maisteltiin ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa ja sen jälkeen pitikin pestä koko jengi. Jokaisen tassut ja peputkin olivat  "pentumoussessa", koordinaatio kun ei vielä ihan toiminut ja painovoima heitteli pentuja välillä ruokakuppiinkin istumaan. Vaikka tosi hyvin sitä suuhunkin jo meni. Pesun jälkeen laitoin pennut siivouksen ajaksi pyyhkeen päälle lattialle, mutta eiväthän ne siinä pysyneet! Eikun suurta maailmaa tutkimaan!

Ihanaa, äiti löytyi!  - Äiti ei kylläkään näytä yhtä ilahtuneelta ...