Kaikkein jännittävintä tänä vuonna joulussa oli pikkuisen Unnan liittyminen laumaamme. Jutta ja Matti hakivat sen vasta aatonaattoiltana ja monenlaisia ajatuksia ja huolenaiheita ehti pyöriä mielessä ennen kuin odotetut joulunviettäjät ehtivät Rehulaan. Mutta taas kerran etukäteen huolehtiminen meni ihan hukkaan, Unna osoittautui oikein reippaaksi ja rohkeaksi koiranaluksi! Meidän omat otuksemme enimmäkseen tutkailivat uutta tulokasta turvallisesti sohvalta. Toisinaan Roosa-mummo tai Karkki ärähtivät liian tuttavalliseksi heittäytyvälle pikkupennulle, mutta Unna ei ollut siitä moksiskaan. Kyllä koirat vaan osaavat tuon lastenkasvatuksen - yksi kunnon ärähdys ja pentu tietää paikkansa ja kaikki ovat tyytyväisiä ja selvillä asemastaan laumassa. Eikä sitä sitten sen enempää murehdita, jatketaan omaa touhuilua. Tapaninpäivänä nähtiin sitten jo pientä leikkiäkin Unnan ja vanhempien koirien kesken.
Kuttusillekin vietiin jouluherkut aaton lumipyryssä. Saatiin kuin saatiinkin valkea joulu! Kilttejä oltiin myös oltu, kuusen alla oli monen monta pakettia - tietysti koirillekin omansa. Ja kuusi pysyi pystyssä koko joulun, seitsemästä koirasta huolimatta!
Joulupäivänä oli tosi hieno ulkoilusää. "Isojen" koirien kanssa sulateltiin herkkuja juoksentelemalla Umianlammen maastossa. Pihalla sai Unnakin ulkoilla muiden kanssa, oli vähän enemmän tilaa tutustua toisiinsa kuin sisällä. Tapaninpäivän iltana Unna, Tinka, Jutta ja Matti lähtivät ajelemaan kohti omaa kotiaan Kangasniemellä. Ja Tinkan ja Unnan tutustuminen jatkuu siis siellä... seuraavaksi kun nähdään, on Unna varmaan kasvanut jo kaksinkertaiseksi kooltaan!
Tessa oli myös perheineen meillä joulunvietossa ja arvatkaapa vaan, kuka jäi lähdön tohinassa tyytyväisenä nukkumaan sohvan selkänojalle? Puolessa välissä kotimatkaa olivat sitten hoksanneet, että jotakin jäi...
.
